kun kieli uudistaa, uudistuu ja upottaa 

Eimear McBride: 

The Lesser Bohemians (2017) 

The City Changes Its Face (2025), 

Strange Hotel (2021). Faber 

Jo aiemmin keväällä luin Eimear McBriden keväällä ilmestyneen uutukaisen The City Changes Its Face. Sen jälkeen luin Strange Hotel - teoksen ja nyt viimeisimpänä McBridenani The Lesser Bohemians- Teoksen. 

Luen siis Eimear McBriden tuotantoa 'väärässä' järjestyksessä. Olkoon siis niin, sillehän ei ole mitään tehtävissä enää. Mutta uusin McBride, jonka luin, The Lesser Bohemians, on yhtä aikaa neljä väistämätöntä asiaa:

se on sisarteos The City Changes Its Face-teokselle (2025)(en tiennyt sitä aloittassani tämän kevään uutuutta), 

se on yhtä upea kuin uusin

ja myös henkilögalleria ja tapahtumapaikka ovat samat kuin The Cityssä ja neljäs yhdistävä tekijä on McBriden eksentrinen erikoinen omintakeinen kieli, tekstin rytmin sisäinen monologi,

 joka Eilyssä virtaa. 

McBriden kieli on upeaa mutta myös 'vaikeaa', sillä kielellä on omat lainalaisuudet ja toisaalta se ei vaeltaa kuin mieli, vapaasti, sääntöihin takertumatta. McBriden tekstiin pitää upota, päästä sen sisään, antaa sen tulla sisään, ikään kuin astuttava Eilyn nahkoihin, ajattelemaan Eilyn ajatuksia. Onneksi tiesin McBriden kielestä jo The Citystä tämän, ymmärsin, että tätä kirjaa on hyvä lukea ääneen, puhua itselleeen kunnes se virtaa. (Eli paljon yöaikaista luentaa :-)).
Teoksen puolivälin tietämillä kun Stephen kertoo Eilylle menneisyytensä sen kaiken hirveyden (huumeet, pakkomielteisen paon seksiin, satoihin kumppaneihin, syömättömyyteen mutta ennen kaikkea sydäntä upottaviin kertomuksiin oman äidin seksuaalisesta hyväksikäytöstä poikaansa, Stepheniä kohtaan, oksettavista sydäntäsärkevistä graafisen yksityiskohtaisista kuvauksista)

kieli muuttuu, muokkautuu "helpommaksi" lukea, muuttuu Stephenin puheeksi, joustavammaksi. Olin iloinen kielen helppoudesta, shokissa Stephenille kirjoitetusta menneestä.

Ja vielä, yksi huomattava asia tästä kirjasta; en muista toista teosta jossa on näin paljon seksikuvauksia! Seksiä tarinassa on paljon, sitä kuvataan paljon, kuvaukset ovat sivuja kestäviä, sillä jos jotain, Eilyn (18-v irlantilaistyttö, joka muuttaa Lontooseen drama/teatteri/näyttelijäkouluun, joka päättää päästä neitsyydestään ja oh boy, she will) 

ja Stephenin (nyt jo miltei nelikymppinen asemansa vakiinnuttanut näyttelijä)

suhde on myrskyisä, edestakaisin yhteen erilleen (melko puhumaton) ja asiat ratkaistaan/sovitaan seksillä.

Ja se mikä tekee The Lesser Bohemianista The Cityn sisarteoksen siis jo alkupremissi - The Cityssä Eily and Stephen jatkavat eloaan siitä, johon Boheminianissa ollaan jääty.

Ja sitten Strange hotel. Voisi olla myös Stange Story nimeltään, tai Stange Book. 

Teos on hyvin hyvin vaikeaselkoinen, vaikea tekstinkuljetukseltaan, hyvin huokoinen, aukkoinen, reikäinen tarina enkä ihan ole varma mitä luin, paitsi että luin Eimear McBriden kieltä, sitä edelleen upeaa vaikeaa johon pitää keskittyä upota jaolkoonkin, että varmaankin kuullostaa siltä, että McBriden kieli on (mahdottoman ) vaikeaa, se on, mutta ah myös niin upeaa erilaista edistävää uudistavaa. 

Mutta juoni, jos sitä oli, se on vaikeasti selitettävissä. 

On nainen, hotellihuoneita, miehiä, menneisyyden haamut. 

Tulen lukemaan McBridelta kaiken.