“she is living her best life”
So yes, I am living my best life, I love my life.

Viime aikoina kirjoittamiseen liittyvä, se metatyö kirjoittamiseen kaiketi, ja jopa kirjoittaminenkin on madaltanut mieltä. Tammikuussa sain viime vuonna Turun yliopiston Mestarikurssillakin työstämäni romaanikäsikirjoitukseni Ja yhtäkkiä “valmiiksi”, “kustantamokuntoon” ja siitä asti olen odottanut - pääsääntöisesti kauhulla - vastauksia lähettämiini viesteihin kustantamoille. Välttelen gmailia, en uskalla, en halua ja niin, kuitenkin, avaan sovelluksen, koska mieli ei jousta, ei irrota ajatuksesta, että kustantamo kirjoittaa, vastaa, kiinnostuu.
Ei mitään.
Ne muutamat vähäiset vastaukset ovat olleet joko geneerisiä “ei kiitos” taikka muutoin kuorrutettuja “ei kiitos” - viestejä. Suurin osa ei ole vastannut mitään ja nyt, kuukausien odottamisen jälkeen, mieli alkaa asettumaan kohtaan, jossa hoen itselleni, että “en kelpaa”, “en osaa”, “teksti on pääsääntöisesti turhaa paskaa, jota kukaan ei halua lukea”.
ja niin kai se onkin
(vaikka joku milliosa vielä jaksaa luottaa - osaamiseen, kirjoittamiseen, tulevaisuuteen).
mitä tässä voi siis tehdä???
odottaa???
So yes, I am living my best life, I love my life.
Anne Dahlin esikoisromaani Sinussa asuu tuulet (julkaistu syyskuussa 2024) on herättänyt runsaasti tunteita ja kiitosta erityisesti aiheensa tärkeydestä ja kielellisestä voimasta.
Asfaltti ja sireenit tuoksuvat. / Kaupungissa harhailee aamupäivä, / hakeutuu torille ostaa tomaatin/ haukkaa palan/ kurkkua ja sukeltaa mereen. / Satamasta lähtevät laivat toiset palaavat. / Teräshämähäkki nokkii lastiruumia. / Kalaa punnitaan myydään pientä vilppiä. / Talojen kuiluissa kehräävät moottorit. / Torit haihtuvat aurinkoon. / Mereen...
Uusi Helmet-haaste on julkaistu kuten haasteisiin mielellään (?) osallistuvat tietävät. Keräsin alle ainakin seuraavat haastekohdat, joihin esikoisteokseni Sinussa asuu tuulet (Momentum Kirjat, 2024) sopii.
Viiden viikon kuluttua esikoisromaanini julkaistaan.
Tänään hän on kuollut tästä maisemasta.