viime aikoina

Viime aikoina kirjoittamiseen liittyvä, se metatyö kirjoittamiseen kaiketi, ja jopa kirjoittaminenkin on madaltanut mieltä. Tammikuussa sain viime vuonna Turun yliopiston Mestarikurssillakin työstämäni romaanikäsikirjoitukseni Ja yhtäkkiä “valmiiksi”, “kustantamokuntoon” ja siitä asti olen odottanut - pääsääntöisesti kauhulla - vastauksia lähettämiini viesteihin kustantamoille. Välttelen gmailia, en uskalla, en halua ja niin, kuitenkin, avaan sovelluksen, koska mieli ei jousta, ei irrota ajatuksesta, että kustantamo kirjoittaa, vastaa, kiinnostuu.

Ei mitään.

Ne muutamat vähäiset vastaukset ovat olleet joko geneerisiä “ei kiitos” taikka muutoin kuorrutettuja “ei kiitos” - viestejä. Suurin osa ei ole vastannut mitään ja nyt, kuukausien odottamisen jälkeen, mieli alkaa asettumaan kohtaan, jossa hoen itselleni, että “en kelpaa”, “en osaa”, “teksti on pääsääntöisesti turhaa paskaa, jota kukaan ei halua lukea”.

ja niin kai se onkin

(vaikka joku milliosa vielä jaksaa luottaa - osaamiseen, kirjoittamiseen, tulevaisuuteen).

mitä tässä voi siis tehdä???

odottaa???

hetket, kirjoitukset, kirjoittamisesta

RIP Liukkonen

15.12.2025

”…voi soittaa, mutta sisältöön ei pääse käsiksi.”

AI:n yhteenveto sinussa asuu tuulet-esikoisromaanistani

21.08.2025

Anne Dahlin esikoisromaani Sinussa asuu tuulet (julkaistu syyskuussa 2024) on herättänyt runsaasti tunteita ja kiitosta erityisesti aiheensa tärkeydestä ja kielellisestä voimasta.

viimeinen matka

23.05.2025

kun takana on enemmän kuin edessä

rosoa työläisaatetta rakkautta

17.03.2025

Asfaltti ja sireenit tuoksuvat. / Kaupungissa harhailee aamupäivä, / hakeutuu torille ostaa tomaatin/ haukkaa palan/ kurkkua ja sukeltaa mereen. / Satamasta lähtevät laivat toiset palaavat. / Teräshämähäkki nokkii lastiruumia. / Kalaa punnitaan myydään pientä vilppiä. / Talojen kuiluissa kehräävät moottorit. / Torit haihtuvat aurinkoon. / Mereen...