kuin kuunnelma

Laura Malmivaara ja Antti Heikkinen: Pelkkää juhlaa. 2026. Like 

Olen sitä sukupolvea, jolloin kuunneltiin tradiosta kuunnelmia. meilläkin keittiössä radio soi taustalla aamusta iltaan. Päivittäisen elämisen taustalla elivät omaa elämäänsä päivän hitit, nostalgiset kappaleet, kaikkien tuntemat, yhtenäiskulttuurin ajalta kaikuvat, toimittajien analyysit, uutiset ja kuunnelmat. korva keittön radioon liimautuneena kuuntelin tarinat, taisin joskus kuulla äitini pysäyttävän toimensa keittiössä, ehkä naurahtavan. luulen niin, toivon niin. 

Mutta siis, 

ihan hirveän paljon pidin Antti Heikkisen ja Laura Malmivaaran keskustelumuotoon kirjoittamasta romaanisrta Pelkkää hyvää ja kas, sille on kirjoitettu jatkoa. Samat kirjoittajat, samat taitavat rooleihinsa solahtaneet ääninäyttelijät ja tässä uusimmassa lisäksi Santeri Kinnunen, joka toimi ikäänkuin kirsikkana kakussa. 

Pidin Pelkää hyvää- romaanista, kuunnelmasta (koska kuuntelin, sillä tämä jos joku kannattaa kuunnella, eri murteet, äänenpainot, rytmi, tauot, naurahdukset) ja nyt tämä jatko-osa, jossa toimittajan esikoiskirjaa juhlistetaan. Ollaan Helsingissä, Rytmi-baarissa, julkkareissa, joissa lähtökohtaisesti ei ole sovittua ohjelmaa ja taiteilija, laululintunen, on kuitenkin lupautunut haastattelemaan kirjailijaa, tätä melkein pelkkää ystävää, ja niin, kaikkea sattuu kun savolaiset tulevat "isolle kirkolle", Santerikin lopulta pitkän odottamisen jälkeen tulee ja ah, tämä oli ihana. 

Kuuntelin yhden päivän aikana ja pelkästään nautin. 

Toivon, että tulee jatkoa.