löydy löydy löydy, elämä edes

Kerttu-Kaarina Suosalmi: Jeesuksen pieni soturi. 1977. Gummerus

Taas kotimaista naiskirjallisuutta, viime vuosituhannelta. Lempikirjallisuutta (olkoonkin, että tämä oli vähän urakanoloinen…)

Olen lukenut Suosalmelta novelleja (mm upean kokoelman Kenkää suurempi jalka) ja romaanin Hyvin toimeentulevt ihmiset. Hyllyssä on vielä monta lukematonta Suosalmea ja nyt, ennen jouluaikaa, joulukuuta, hyvin jouluunkin sopivan teoksen, koska mukana paljon uskonnollisuutta, hengellisyyttä, olkoonkin, ettei tämä mikään hyvänmielen joulukirja ollut, aika kaukana siitä.

Tähän pitää lukiessa asettua, Suosalmen maailmaan, kuvaamiensa ihmisten (aika raadollisten, epämiellyttävien, itsekkäiden, töksähtelevien) elämänasenteeseen sillä se on kaukana (?) omastani sillä tässäkin Suosalmen romaanissa haahuillaan, vannotaan, petetään, ollaan baarinomaistajia, juoppoja, romunkerääjiä, rehtoreita ja rakennusmestareita ja sitten nämä kovimmat palat,

työstä poisjääneet, kotiin jääneet vaimot, jotka vääntelevät käsiään ja huokailevat.

Mutta tässä, tässä(kin) etsitään ja jeesusta ja hengellisyyttä ja uskoa ja yhteisöä ja mietin ensin, että mites tästä nyt, mutta hyvin meni, olkooonkin, että joku olisi voinut Suosalmelle sanoa (kustannstoimittaja? esilukija?), että edes vaikka parin aikeaman välein olisi voinut olla vaikka kappaleenvaihto tms hengähdys sillä lukeminen oli putkea, sen valopään etsintää.

Tarinan keskellä seisoo Mauri, romukauppias mutta sitten tarinan kaappaa, todellakin, tämä jeesuksen pieni soturi, Maurin vaimo Elisa, kirjastosta kotirouvaksi siirtynyt, joka koettaa selvitä, teini-ikäisistä lapsistaan, leuhkivasta siskostaan, poistyöntävästä henkisesti vaikeasti suhtautuvasta äidistä, Maurin kavereista ja sitten tulee kevät, Elisan etsikkoaika.

Tämä(kin) kannattaa lukea, ainakin meidän, joille lukeminen on uppoamista erilaisuuteen, etsimistä ja ehkä joskus myös löytämistä.