hulvaton groteski satu

Mariia Niskavaara: Ester, teurastaja. 2025. Kosmos

Taas yksi syksyn uutuuskirja, esikoiskirja ja ah niin erilainen, ah niin hyvä. 

Ahmin tämän. 

Teos oli hyvin erikoinen (tarina oli!), erikoisen hyvin kirjoitettu ja vaikka itse en kirjoita (osaa kirjoittaa) tiivistä päälausevetoista tarinaa, tässä teos oli kuin Juha Seppälä parhaimmillaan, päälausevetoinen selittelemätön tekstinkuljetus, liukkaasti etenevä etenkin kun luvut olivat lyhyitä. Tiiviin teoksen sivut liikkuivat kuin itsestään. 

Pidin rakenteesta. Ympyrämäisyys toimi hyvin ja päähenkilöstäkin pidin. 

Kronologisesti (takaumineen) tarina avaa Esterin elämän, jo ennen syntymää tutustumme Esteriin, lihakauppiaiden lapseen. 

Ester rakastaa lihaa, oudolla tavalla tuntee lihan läheisekseen, omanlaisekseen. Ester opiskelee teurastajaksi, rakastaa työtään ja keinosiementäjämiestään. Ester haluaaa lisääntyä ja he, Ester teurastaja ja aviomies Kenisiementäjä yrittävät, yrittävät ja yrittävät

ja lisääntymisyrityksiä seurataan, vahdataan

ja ainoa mitä he haluavat on lapsi, lisääntyminen, mutta vain kasvain tulee, vie lapsen paikan, aviomiehen paikan. 

Ester oli huikea tyyppi kasvaimineen, lihanhimoineen (jep, olen kasvissyöjä, mutta tämä kirja tihkui lihaa, kaikenlaista lihaa, ihmisen eläimen - sian)

Ester, teurastaja - teos olisi hyvin voinut alkaa kuin satu "Olipa kerran", sillä niin sadunomainen kertomus tämä oli, huikea, groteski ja hulvaton.
Nauroin monta kertaa, samaistuin monta kertaa, ällötyin monta kertaa ja teksti - lyhyet täsmälliset partaveitsenterävät lauseet, kuten jo sanottu, ihastuttivat. En ole lukenut mitään tallaista pitkään aikaan.

Tämä kirja on hiottu, melkein liian hiottu (kuten monet esikoisteokset kirjoittajakouluista?) mutta onneksi kirjoittaja on taitava, vielä antanut tekstille ilmaa, jättänyt tukehduttamisen, ähkyn, jokaisen sanan tiukan määreen. 

Kiitos siis kirjoittajalle ja onnittelu HS:N esikoiskirjapalkintoehdokkuudesta (juuri huomasin!)