ei ei ei 

Harri Sirola: Abiturientti. 1980. WSOY

Voi luoja. Ei mun kirjani, ei siitten niin yhtään. 

Ahdistava pakkomielteinen teinipoika seksuaalisuus pakottavan ahdas sielunelämä teennäisälykkyys ja elitismi ja hyväosaisuus ja ahdistavat korostetut luokkaerot, vähävaraisuuden mollaaminen, eliittikuolut, 

miten ahdistava 1980-luvun hyvä poika / huono tyttö-asetelmaJa nokkava elistisetinen helsinkiläinen hyväosaisuus , 

en kestä ja olkoonkin päiväkirjamaista ja varmasti tavoitti päähenkilön päähenkilön ajatusmaailman mutta vaikea lukea kun arvomaailma on niin rumaa niin nokkavaa niin tekoälykästä pöljää.

Veikkaan vahvaa omaelämäkerrallisuutta ainakin voimakasta omakohtaisuutta (?)sillä kuten romaanissa myös Harri Sirola itse kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta jossa myös teoksen päähenkilö abivuottaan viettää, ahdistuu, ylpeilee, sekoilee. 

Teoksessa kritisoidaan elitismia, SYKiä, eliittikoulun kasvatusta, laudaturien ihannointiaja tavoittelua, poroporvarillista elämää, valmiiksi siloiteltua tietä hyväososuuteen palkkaan ammattiin kunniallisuuteen ja kuitenkin hän, päähenkilö, tämä nuori mies on olevinaan ah niin estoton kiivas raju rajoja rikkova. Mutta miten raskas tyyppi, miten raskas mielenmaisema, jossa naiset ovat huoria porttoja prostituoituja, jossa hän kokee olevansa koko ajan muita parempi älykkäämpi muiden yläpuolella ja seksiä ja panemista (puhellettavaan nukkeen asti) riittää. Kuvailu on värikästä mutta itse olin tähän kirjaan 40 vuotta liian vanha ja vanhat lukio-aikaiset kuvat vilahtelivat miltei mustavalkoisina mielessä. 

Ei ole ikävä tuota aikakautta, tuota ikäkautta ja olin todella helpottunut ja onnellinen, kun sain teoksen loppuun, luettua, pois tuosta abiturientin maailmasta pääsykokeineen ja sekoiluineen ja ahdistuksineen ja näennäisen älykkäinen sitaatteineen Henry Millereineen (enkä edes tajua lopulta miksi luin, miksi luin loppuun asti - ehkä halusin muistella teinipoikien ajatusmaailmaa :-()

Tavallaan ymmärrän teoksen aiheuttaman kohun ja tiedän, että edelleen tällaista kirjoitetaan, ihannoidaan, palkitaan mutta on vaan aika raskasta.