kun elämä katkeroittaa

Eeva Joenpelto: Uskomattomia uhrauksia sekä 

Eeva Jonepelto: Tuomari Muller, hieno mies

Uskomattomia uhrauksia

Jos Suosalmen romaanissa vuodelta 1969 oltiin tyytymättömiä tai ärsyttävän välinpitämättömiä, niin nyt ollaan tyytymättömyydestä edetty katkeruuteen ja kostoon.

Luulen teoksessa, Uskomattomia uhrauksia, Joenpellon viimeisessä romaanissa,on hyvin paljon omakohtaista. Uskon, että teoksen ankara viiltävän terävä suorasanainen terveyden- ja sairaanhoidon arvostelu tulee suoraan Joenpellon oman pojan syöpätaistelusta, riittämättömästä kipulääkityksestä, sen tuomista turhista tuskista. Äidin tuskasta, sillä tässä teoksessa puhuu katkera paljon elämää nähnyt nainen.

Välillä lukiessa mietin, olisiko joku uskaltanut kommentoida Joenpellon tekstiä ennen julkaisuvaihetta, pyytää miettimään joitain kohtia…? Olkoonkin että teksti on upeaa, joenpeltomaista, syyttävää ja ahdistavaakin, ja se on ok!,mutta jotain toisteista, jopa piirun verran junnaavaakin tässä oli, 

mutta siis, 

siitäkin huolimatta tämä oli Joenpeltoa, taattua, voimakasta, anteeksipyytelemätöntä.
Ja juuri siksi upeaa.

On siis Eino Nygren. Elämä menee miten menee ja vaikka Eino Nygren uskoo hyvään, loppu on katkeraa. Hän on elämänsä loppuvaiheessa hyödytön, sairastaa, äänettömästi ja muita vaivaamatta - kuten kuuluu - muttei ymmärrä kuolla (?!?) ja vielä lopussakin Eino on itse kykenevä kaikkeen, jopa vetämään lakanaa kasvoilleen poistuessaan.Einon isä oli nuuka,köyhä ja katkera, elämäänsä pettynyt, äiti jo nuorena vanha.Sisko,kampaamoyrittäjä Helsingin keskustassa, oli toimen nainen kun taas perheen vanhin, Risto, hän sai perheen varat ja niukat mahdollisuudet, kaikki ne joihin uskomattomin uhrauksin päästiin. Risto nai Harrietin ja mies päätyy ympäri Eurooppaa neuvottelevaksi virkamieheksi ja nousee huipulle urapolussaan. Riston riipaksi jää Harriet, joka miehen harmiksi ei ymmärrä siirtyä elämästä pois. Nainen jää kuluttamaan Riston varoja sveitsiläiseen hermoparantolaan ja Tyttäret opetetaan maailman tavoille, niukkuuteen vaikkei tarve olisi. Ja Eino, hyvään uskova kaikkien toimet taannut, hiipuu sairaalassa kurkkusyövässään, Heidi (Einon tytär) ja potkut saanut Heidin mies Harri pyörivät miehen ympärillä, toteuttavat vanhan miehen toiveita.

 Upea! 

Voimakas hahmoissaan, teemoissaa, tekstin poljennossa, katkeruudessa.

Tuomari Muller, hieno mies:

Ja upea on myös (hyvin katkera, myös) Tuomari Muller, hieno mies. 

Vuonna 1994 Joenpelto sai romaanista Finlandia-palkinnon - eikä suotta!

Nyt on (taas) katkeraa! 

Ollaan Joenpellon perusasetelmissa - maalaiskaupungissa, pienen kaupungin nurkkakuntaisuudessa. Ihmisillä on oma roolinsa, ja jokainen muutos huomataan ja kuiskaillaan.

On kunnallispolitiikkaa, kähmintää, poliittista kähmäilyä ja oman edun tavoittelua.

On voimakas naishahmo, nainen, jota ei ohiteta, ja jos ohitetaan, koston varjot ovat pitkät.

"Hän seisoi aika kauan rakkaitten kuviensa edessä katsellen kuten tavallisesti enemmän miestään kuin tytärtään. Niin kuin joka ainoa päivä hän nytkin ajatteli, että siinä oli todellinen herra. Hän, rouva, oli maksanut nyt kaiken, olkoon että toisin kuin oli ajatellut. Hän oli maksanut nöyryytykset, joita mies oli joutunut kokemaan. Ymmärsikö kukaan sitä? Muistiko monikaan enää hänen jalomielistä miestään? Osasiko kukaan yhdistää hänen toimiaan joihinkin vanhoihin asioihin? Oliko sillä niin suurta väliäkään? Harmia ja kiusaa niillä ainakin oli ollut, sitä saattoi tulla lisääkin. Sillä hehän saivat lopulta sen minkä tahtoivat. Siitä ei useinkaan hyvää seurannut."

Edelleen Joenpelto on parhaimmillaan yhteiskunnan ja sen eri kerrosten tarkastelussa, läpivalaisussa, ihmisen mielen ja ahneuden raadollisuuden kuvauksessa, nousukkaista, uuden rahan ja vallan päänsä sekoittaneista miehistä, miesten omasta arvojärjestystaistelusta, nokittelusta, kilvoittelusta, miesten hallitsemasta maailmasta, jossa nainen on häirikkö, joka voi vaan jääräpäisessä sitkeydessään saada osansa kuten tässäkin kirjassa Meeri Muller pelaa miesten peliä, pihittää miehet mutta rumin keinoin. 

Upea upea upea.