miehen katse naiseen 

Lina Wolff: Rakastajat. 2024. Otava. Suomentaja Sirkka- Liisa Sjöblom. De polyglotta älskarna

En ole lukenut Lina Wolffin edellistä suomennettua teosta Riivaus, joten nyt siis ensimmäinen Wolff. Wolff on kirjoittanut tämän Rakastajat teoksen kuusi vuotta ennen Riivausta, joten siinä mielessä menee alusta Wolffin lukemiseni. 

Kustantajan sivuilla teoksesta todetaan seuraavaa: ”Romaanin keskiössä on miehen katse naiseen, viettely ja nöyryytys mutta myös tarve koskettaa ja tulla ymmärretyksi.”

Tässä teoksessa Wolff käsittelee ymmärtääkseni eniten miesneroutta (myytti) ja sovinismia ja teos pursuaa valtasuhteita, väkivaltaa ja seksiä.
Miehet alistavat naisiaan vaikka ovat heikkoja ja naiset ovat uhreja vaikkakin pohjimmiltaan vahvoja. Näiden jännitteiden lomaan Wolff kirjoittaa tarinansa. Teoksen intertekstuaalisena tasona kulkee miesten ihailu Michel Houellebecquikiin, jonka teoksissa kertoja on usein misogyyni.

Teoksessa on kolme kertojaa. On ruotsalainen 36- vuotias eteläruotsalainen nainen Ellinor, joka lähtee nettideitti-ilmoituksessa tapaamansa miehen luo Tukholmaan. Calisto on jo ensiminuuteilta älytön hyypiö (ja kirjallisuuskriitikko) ja nainen jää tämän pöljän luo. En ymmärrä miksi. Calisto pakottaa Ellinor seksiin ja väkivallan jälkeen Ellinor polttaa miehelle luettavaksi annetun käsikirjoituksen, jolle ei ole kaksoiskappaletta, ei tallennetta missään. Käsikirjoituksen on kirjoittanut mies(nero), jolla on unelma kielinerosta naisrakastajasta. Haave kuljettaa miehen Italiaan. 

Maxin vaimo elättää miehensä, joka väheksyy ja pettää vaimoaan. 

Kolmannessa osassa näkökulma annetaan italialiselle aristokraatille. 

Kaikki kerrottu liittyy kaikkeen, tämän naisen tarinaan ja langat solmitaan ja keskiössä kaikkialla miehen katse naiseen, nöyryytys, viettely ja kai myös tarve tulla ymmärretyksi. 

Tämä kirja olisi ehkä ansainnut ihan ensimmäiseksi eri nimen suomeksi sillä De polyglotta älskarna - kirjan alkuperäinen nimi siis, olisi avannut tekstin eri tavoin,antanut perustan eri näkökulmakertojille, kiinnittänyt ne toisiinsa.

Lukukokemukselta odotin enemmän kuin mitä sain, sillä Lina Wolff on August-palkittu ja yleensä August on itselleni toimiva lähtökohta onnistneelle lukukokemukselle, usein enemmän kuin Nobel (viittaan mm Peter Handke, Jon Fosse, Patrick Modiano). Ehkä olin odottanut enemmän vimmaista, sellaista Vigdis Hjort-tyyppistä, mutta ei tämä siis huono ollut vaan mielenkiintoinen ja erilainen ja joskus luen lisää Wolffia.