kun vapaudenkaipuuta koetellaan 

Eva Baltasar: Boulder. Suomentanut Satu Ekman 

Luin, että Baltasar on palkintoja saanut runoilija ja runous, lyyrinen ääni, runoilijan katse hänen tässä teoksessaan tihkuu. En ole lukenut Baltasarin runoutta, mutta ehdottomasti kiinnostaa, luen sillä tämä proosa, tämä voima vahvuus kiihkeys metaforainen kieli lyyrinen kiertely, tämä oli minun makuuni. 

Teos tulee ahmittua, sillä se vetää intensiteettiinsä, sulkee sisäänsä ja Boulderin tarina, kiihko, lataus, halu lävistää ja siis, 

juonen tasolla, on siis Boulder, joka on laivakokki ja satamien naiset ovat hänelle tuttuja, ja yhdellä kerralla satamapysähdyksiä hän näkee Samsan ja Boulderin itsenäisyys, vapaudenkaipuu tuhoutuu sillä himo rakkaus kiihko valtaa Boulderin eikä aikaakaan kun seurustelu, rakkaus, rakastelu vie heidät Saman työn perässä Reykjavikiin. Samsa etenee työssään ja Bouldekin asettuu, löytää paikkansa (vaivoin) kunnes kaikki muuttuu, kaikki tuhoutuu sillä Samsa päättää haluta lapsen. Boulder viedään lapsensaanti-imuun, halusi hän tai ei sillä hän, Boulder, hn  edelleen, aina vaan halusi Samsan. Mutta niin vain käy, että Samsa haluaa lopulta vain lapsen,ja Tinnan hän saa, ja Samsa uppoaa äitiyteensä ja Boulder, no, hän jää ulkokehälle. 

En kerro loppua, 

lukekaa, 

vahva suositus tästä!

 Erilaista kiinnostavaa tiheää kiihkeää ja ne kielikuvat, ah ne kaikki metaforat laaksot kukkulat mäet ja vuoret, ne kaikki voisin kerätä ja , niitä olisi saman tien sata sivua. 

Lukusuositus!