Otsikkosi

Joel Haahtela: Lumipäiväkirja. 2008. Otava

Inka Nosiainen: Arvaa ketä ajattelen. 2007. WSOY

Kaksi lempikirjailijaa, joiden ääressä tunsin tyhjyyttä, harmituksekseni pettymyksentynkääkin (etenkin Haahtelassa). 

Nousiaiselta olen lukenut aiemmin upean ah niin upean Kirkkaat päivä ja ilta, joka oli itselleni täydellinen lukukokemus ja koskettavan Mustarastas-teoksen. 

Nyt tämä Nousiaisen Arvaa ketä ajattelen oli upea, ah niin upea, mutta jotenkin loppu oli päin seinää ajaminen, itselleni liian nopea, äkkijarrutus. 

Siksi ehkä siis pettymys olkoonkin, että Nousiaisen kieli taipuu kuin runo, sanoittaa havainnot kauniisti, lyyrisesti, tavalla josta pidän ja 

Niin yleensä pidän Haahtelastakin, hänen tavastaan kirjoittaa ja valtavan suurin odotuksin lähdin tähän kerran antikvariaatista tehtyyn löytöön Lumipäiväkirjaan olkoonkin, että aihe tuntui oudolle. Mutta, Haahtela kirjoittaa vaikka siitä puhelinluettelosta ja koska aihe Sigridistä, saksalaisesta terroristista (järjestöstä, joka myös uusimmassa Fagerlundissa tulee vastaan) kiinnosti, ei tämä vaan lähtenyt. Miten olikin (oma mielenlaatu, keskittyminen?) hakoteillä, sillä tämä oli nyt tervanjuontia (aika laihan, mutta kuitenkin). 

No, siitäkin huolimatta, näistäkin huolimatta, he molemmat ansaitsevat paikkansa kirjahyllyssäni.

"Mutta silloin minä vain hain Akin ja me laskeuduimme portaita kassit perässämme, kävelimme pettämättömin jaloin punaiseen iltaan ja kesän kauneimpaan auringonlaskuun joka värjäsi taivaan purppuraiseksi kuin se olisi kukkinut horsmaa.
Siihen se jäi, sininen huvila, punaisen taivaan alle aamua odottamaan."Inka Nousiainen