Jyrki Kiiskinen: Kolme päivää, kolme yötä. 2026. Teos

Rakastin sitä miten upeasti siirryttiin aikatasoissa, kuin huomaamatta lauseen sisällä oltiin miehen nykypäivässä, viimeisillään raskaana olevan vaimon kanssa , vanhenevan mutta edelleen autoritäärisyydestään kiinni pitävän kärttyisän, väkivaltaisen isän hetkissä, miehen muistoissa lapsuudesta, väkivallasta, poiskatsovasta äidistä, Raamatun lauseissa, metsänhoidollisissa/suojeluaatteissa, sienimetsällä. 

Kain ja syntyvä poika, sittenkin tytär, 

nimetön puoliso.

Saksalais-itävaltalaista musiikkia - Bachia, Mozartia,Beethovenia/ Coltrane. Miellyttääkö isää vai israantuuko omiin mieltymyksiin, napanuorat ja irtoamiset. 

Rakastin tekstin toisteisuutta, teemojen ja motiivien pyörteenomaisuutta flowssa. Rakastin spiraalia, elämän ääripäitä, syntymää ja kuolemaa, samanaikaisuutta, samankaltaisuutta

 
Teoksessa solahdin varmoihin lauseisiin ja ymmärrän miksi tämä on Finlandia-palkintoehdokkaana, olkoon puolestani vaikka voittaja (en ole lukenut kaikkia ehdokkaita)

Erityismaininta kauniista kannesta (sillä esim kovin monessa Finlandia-ehdokaskaunokirjassa oli kamala kansi…).