surutyö

Siri Hustvedt: Haamutarinoita. Otava 

Kaksi upeaa kirjailijaa, perheen älykkö Siri Hustvedt ja "se kuuluisa kirjailija " Paul Auster. He ovat erikseen upeita kirjailijoita, yhdessä he olivat vielä enemmän. Olen aina arvostanut molempien kirjallisuutta, lukenutkin kai melkein kaiken (ainakin suomennetun) Hustvedtit ja hyvin paljon Austeriakin (olkoonkin, että 4321- odottaa hyllyssä, nytkin katsoo syyttävästi?, lue, hyvä ihminen, lue, se kai yrittää sanoa.).

Mutta siis, minä ja kaiketi miljoonat (amerikkalaisen) tarinallisen kirjallisuuden ystävät surimme keväällä 2024 kun Paul Auster kuoli keuhkosyöpään. Saman tien Austerin puoliso, kirjailija Siri Hustvedt, ryhtyi kirjoittamaan heidän yhteistä elämäänsä 43 vuoden avioliiton ajalta ja syntyi tämä kirja, Haamutarinoita.

Ihan ensin haluan todeta tähän Haamutarinoista - se on upea teos, se on mielestäni Siri Hustvedtin upein teos, ja tavallaan se on upea Auster myös, onhan teoksessa paljon Austerin kirjoittamaa myös (ne upeat kirjeet tyttärenpojalle).

Tämä teos oli raastava, surullinen. Teoksessa ei kuole vain Auster mutta kuolee, tai no, ainakin näkertyy Austerin rakastama Amerikka (ja jos jotain hyvää, niin Hustvedt kirjoittaa, että hyvä, ettei miehensä ole näkemässä tätä häpäisyä, tätä trumplandiaa, tätä netajahuhulluutta).

Paul ja Siri kietoutuivat kuin yhdeksi yksiköksi, yksilöksi, tässä hyvin keskustelevassa ja onnellisen oloiseksi kuvatussa liitossaan.

Siri kuvaa sydämeen käyvästi miltä tuntuu kun viereltä puuttuu se, joka on ollut siinä aina, koko ihmisen elämän ajan, 43 avioliittovuoden ajan ja Siri kuvaa elävästi (ja hauskasti) myös yhteistä elämäänsä, suhteen alkuaikoja Sirin pokailua ja kirjeitä Paulille. Hän kuvaa myös ulkopuolisuutta Paulin poikaan, isän suhdetta poikaansa, jonka elämä päättyi kammottavaan kaksoistragediaan, joka edelleen tuntuu aivan liian kamalalle ollakseen totta.

Mutta, totta se on ja ihailen tapaa, jolla Siri asiasta puhuu/kirjoittaa. Nostaa kissan pöydälle.

Hustvedt - kuten ei kai koskaan - kirjoita vain muistojaan, tekstiä juonellisena tarinana vaan tekstinsä pitää sisällään monia kerroksia tietoa taitoa sivistystä osaamista tiedettä taidetta, kaiken kaikkiaan koko teksti on intertekstuaalinen lehtevä leivos.

Olen pitänyt Austerin Baumgartner-teoksesta teoksistaan kaikkein eniten. Jotenkin se, on näyttäytynyt minulle henkilökohtaisena, aitona Austerina (tai ehkä pidin siitä siksi, ettei siinä ollut niin paljon baseballia :-). . Mutta olkoonkin, että tämä teos on Sirin kirjoittama, jotenkin (makaaberisti) tämä teos on myös Austerin teos, sen parhaimmistoa. Austerin kirjeet lapsenlapselleen ovat upeita ja niin, koko teos jättää jäljen sydämeen, kaikkineen ja kunnioitan Hustvedtia tstä arvokkaasti kirjoitetusta rehellisen oloisesta tunteikkaasta teoksesta (ja kiitokset myös siitä, että mainitaan Sauli Niinistö ja Auster haastattelu ).

Upea teos jota kannattaa lukea ajan kanssa, pohtien.