meditatiivinen imu
kun nobelisti on Nobelinsa ansainnut
Jon Fosse: Vaim
Ah miten hieno upea mahtava tämä Vaim , uusi suosikkikirja, suosikkikirjailija
ja kun nyt olen juuri lukenut Fossen Aliss at Fire ja heti perään lisää tämä Vaim, niin olen ihan pyörryksissä, sillä niin hieno tämä Vaim on.
Olin lukenut Vaimia melkein kaksi kolmasosaa ja sitten löysin äänikirjaversion ja ajattelin kokeilla. Kuuntelin kolmasosan ja tämä, teos, teksti, lukeminen oli kuin monologi teatterissa, ah niin mahtava ja sitten taas luin ja luin kirjasta loput, koska kirja on kuitenkin kirja ja teksti imuunsa vievää, mutta niin hienosti avautuva tarina, yksinkertaisen kaunis selkeä helppo ja samalla syvällinen pohtiva, hauskakin, koomillinen.
Ollaan siis Vaimissa, josta mies lähtee veneellään naapurikaupunkiin ostamaan neulaa ja lankaa, koska muutamat napit ovat vaatteistaan löysytyneet. Löytyy neula ja lanka ja mies saa maksaa löydöstään kiskurihinnan, eikä toisessa kaupungissa, jonne hän kiukustuneena lähtee, käy paremmin. Taas löytyy ostettavaksi neula ja lanka eikä mies taaskaan kehtaa olla ostamatta ja sama hölmöys uudelleen. Tällä reissulla mies törmää nuoruudenihastukseensa ja nainen tekee salamanopeita päätöksiä ja ei aikaakaan kun nainen on miehen veneessä, matkalla miehen kotiin, Vaimiin.
Nainen jättää miehensä, noin vain, kirje vain pöydälle, ja he alkavat elää Vaimissa, susiparina.
Sitten näkökulma vaihtuu ja nähdään tapahtumat, eri mies, pelastajan ystävän, ja kuullaan kipeä miehen ja parhaan ystävän välien rikkoutuminen, juurikin tuon naisen takia, ja kun he ovat kuolleet, nämä kaksi miestä,, nainen palaa takaisin aviomiehensä luo, sinne josta vuosia sitten pakeni ja muitta mutkitta nainen ottaa miehen mukaansa, luokseen asumaan Vaimiin, taloon, jonka sai pelastajaltaan, rakastetultaan.
Kolmas näkökulma on tämän aviomiehen ja hienointa on, että naisen näkökulmaa ei ole ja kuitenkin, tarina on täydellinen, kierteinen, täysi, riittävä kaikilla mittapuilla.
Rakastin tätä.