alice ulrike doris prinssi hagar honecker pelle siri ja moni muu mutta myös david (changes!)

Monika Fagerholm: Eristystila. Kainoivia naisia. 2025. Teos 

Rakastin, tietenkin rakastin, sillä Fagerholmin Kuka tappoi bambin? on yksi parhaista lukemistani kirjoista ikinä, 

hyvin korkealla, 

ehkä jopa paras, (en tiedä, en ole varma, en halua miettiä), 

mutta ymmärtänette, että Fagerholm on minulle tärkeä kirjailija, kirjansa hyvin merkitykselliset, sillä rakastan Fagerholmin omalakista, omalaatuista(kin), pyörivää, pyörtyilevää, sekopäistä, vyörytystä variaatioita toistoa musiikkia punkkia tyttöyttä, rakenteeltaan aina haastavaa kirjallisuutta. Fagerholm on todellakin one of the kind, jäljittelemätön

Ja

Silti

Kuitenkin 

nyt tämä uusin…Jos tämä olisi ensimmäinen Fagerholmini, olisin edelleen seitsemännessä taivaassa pyörryksissä onnesta onnellisuudesta ihailusta häikäisystä sekaisin ja 

olkoonkin, että tässä uudessa uutta on mm. aiheena kulkeva terrorismi, radikaalikapinallisuus, Ulrike Meinhof, ja monta muuta silloisessa ajassa (1970-luvun loppu) kulkevaa kiinnekohtaa 

ja on kirjaileva päähenkilö ja Alicen, päähenkilön teos, joka on kiinteä osa kirjaa, sen olennainen osa

Mutta

Samankaltaisuudet…

siis kun tämä nyt on aika mones Fagerholm, olen jo aiemmista teoksistaan lukenut miltei nämä samat elementit aiheet motiivit roolit tunnelman, nuoren tytön kasvutarinan, yllättävästi kuolevat henkilöt, jotenkin liian samat ja rakenne ja kertautuvuus toisto vyörytys ja kaikki siis edelleen ihanaa ja jotenkin nyt, sanon, Fagerholmin paras rakenteeltaan kieleltään, jotenkin kaikki edelliset ovat hiouttaneet muokanneet (siistineet?)

mutta siis, onneksi oli tämä uusi metataso ja nämä perheen jännitteet vanhan rahan vapaudessa kellistelevät ja kaikki, edelleen, ihanaa ja upeaa niin kuin sanoin jo ja siis jollain tasolla tämä oli parempi kuin edelliset Fagerholmit, jämäkämpi selkeämpi vähemmän rönsyilevä mutta silti, en täysin langennut loveen mutta siis pidin (alanko jo toistaa itseäni?) koska nuo edellämainitu, jotka tuntuivat jollain tasoilla jo käytetyiltä, toistolta..?

Mutta long live Fagerholm , long live kirjallisuus. 

upea.