monologien parhaimmistoa

jännitysnäytelmä kodin valtarakennelmissa
Alia Trabucco Zeran: Puhdas. Tammi. Suomentanut Emmi Ketonen
Tästä oli todella helppo pitää! Tyttö kuolee, se kerrotaan heti, lukija sen tietää ja se mitä tapahtui, miksi pieni tyttö kuoli, sen kertoo teoksen ainoa kertoja, jonka ääni, jonka näkökulma tapahtumiin kuullaan. olkoonkin, että Tytön kuoleman kerrotaan jo heti kärkeen, tarinan jännite pitää, aivan ensimmäisestä sivusta lähtien ja kertojan monologi etenee, ihanasti mutkitellen mutta jämäkästi kohti loppua, päämäärää, siitä kertoja pitää itse huolen.
Kertojaratkaisu oli itselleni erityisen mielekäs. Kertoja puhuttelee pidättäjiään/ poliisia/ kuulustelijoitaan ja tarina etenee kuin luonteva monologi etenisi, kuin kuuntelijaa/kuuntelijoitaan puhutteleva omaa näkökulmaa kertoessaan etenisi.
Tarina, teksti on hyvin luontevaa, luonnikkaasti kirjoitettu ja koko tarina, jännitysnäytelmä sillä siis jo alkumetreillä kerrotaan Tytön kuolleen ja että kertojalta odotetaan vastausta kysymykseen mitä tapahtui, miksi Tyttö on kuollut, onko Tytön kuolemassa tapahtunut rikos, ja jos niin millainen ja mikä on Estellan osuus siinä.
Puhdas on etelächileläisen kotiapulaisen tarina. Estella työskentelee kotiapulaana (kuten äitinsäkin työskenteli) varakkaassa perheessä, jonne syntyy Tyttö. Estellan ulkoasun odotetaan olevan puhdas, moitteeton, täydellinen kuten odotetaan hänen työpanoksensakin olevan. Estella oppii työssään täydelliseksi, tekee annetut tehtävät, vaaditut työt mutta koko ajan kuitenkin Estella kaipaa äitiään, kotiseutuaan mutta onko Estellalla ulospääsy tilanteestaan? teos on kuin jännitysromaani, hitaasti aukeava, mutta ennen kaikkea se on teos vallasta, luokkakertomus, yhteiskunnallinen teos, kantaaottava, sydäntäsärkeväkin.
Oikein kelpo teos.
Teoksen on suomentanut Emmi Ketonen, joka on jo aiemmin voittanut Jarl Helleman- palkinnon, eikä syyttä, sen tämäkin teos todistaa.