postausähky

Neljä hyvää kirjaa #postauspinoalyhyemmäksi #matalankynnyksenpostaus 

Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä

Jos päähenkilö on niin ärsyttävä, että häntä tekisi mieli ravistella järkevyyteen, tulemaan kuplastaan, oudosta pakkomielteisestä rakkauspakkomileteestään, niin se olisi Ester Nilsson. Hän on - kuitenkin - ihan järkevä runoilija mutta voih mikä hullaannus Hygo Raskiin, itsekeskeiseen taiteilijaan. Intohimoa riittää, valitettavasti se on yksipuolista. Anderssonin havainnointi on terävää ja teksti ah niin hienoa. 

Nina Wähä: Babetta. 

 Ensimmäinen ruotsalaisen Wähän teos. Mainitsen "ruotsalainen", koska tässä on todella paljon sellaista, mitä kovin monissa ruotsalaisissa (pinnaltaan hyvin kevyissä) teoksissa on. Lukeminen on sujuvaa, tarina vetää ja vaikka periaatteessa kaikki on "hyvin", jokin ratkaisematon, raskas liikkuu pinnan alla. Niin myös tässä ja erityisen hyvää tässä (kuitenkin melko kevyessä, mutta siis hyvällä tavalla) teoksessa oli elokuvaviittaukset, elokuvallisuus, Etelä-Ranska (niin asitittavissa), epätasapainoisen ystävyyden kuvaus. 

Annika Idström: Sinitaivas

Valtavan paljon kevyempi kuin edellinen Idströmini, Veljeni Sebastian, joka oli lukukokemuksena fyysinen, miltei kammottava ja vieläkin muistan sen vaikka edellisestä lukukerrasta on jo muutama vuosi. Tämä on Idsrömin esikoisteos ja keskiössä on neljä hyvin erilaista naista rakkauksineen, kaipauksineen. 

Tiina Katriina Tikkanen: Kerro minulle äidistäsi

Myös tämä oli ihan hyvä. Toinen Tikkanen ja edellistä lukemaani (Toinen silmä kiinni) kypsempi, tiiviimpi, tiheämpi ja erityisen hyvää tässä aikalaiskuvaus.