tuttua ja turvallista? ja sitten jotain mikä ei irtoa mielestä 

Claire Keegan: So late in the Day: stories of women and men

 Lena Andersson: Tutkielma inhimmillisestä käyttäytymisestä 

Katharina Volckmer: The Appointment 

En ehkä osaa sanoa mitään Keeganin kolmen novellin kirjasta saati Anderssonin novellikokoelmasta, joista ei olisi jo sanottu "kaikkea" kirjayhteisöissä. Minäkin pidin niistä, molemmista, (vaikkakin jotenkin ei nappaa se, että esim Keeganin teoksessa on keräilykokoelma jo kertaalleen julkaistuja, sellainen kaupallinen pöljyily tulee mieleen ja vie terävimmät ihastuksen huokaukset, olkoonkin, että Keeganin novellit jäivät pidemmäksi aikaan mieleen kuin Anderssonin). 

Andersson on havainnoissan terävä, kuten olen aiemmistakin kirjoistaan homannut ja novellit sopivat tähän tapaan käsitellä naiskohtaloita hyvin. 

Ja sitten tämä Volckmerin The Appointment, ihan jotain outoa mitä löysin ja jos nuo kaksi edellistä kokoelmaa voivat olla ihan jokaisen cup of tea, niin tämä The Appointment ei sitten ole (enkä uskalla suositella kenellekään, mutta kaikesta ällöttävyydestä groteskidestaan butaaliuudestaan huolimatta luin sen, ihan kokonaan, en osannut päästää irti ja osan vielä kuuntelin ja en edes taida osata eritellä tunteita mitä nousi esiin kun kuulin kaiken, nuo kaikki kamalat asiat naisen äänellä korvissani, aika kammottavaa, mutta valtava vimma, taitavuus, raivo, vauhti…), mutta siis Mhhh… tästä kirjasta (pienoisromaanista?) sanoisin, jotain järkevää…On vaikea sanona mitään, eikä siis vähiten siksi, että tämä nostattaa niin paljon tunteita!!! Niin paljon räjähdysherkkiä aiheita, brutaaleja käsittelytapoja aiheille, asioille, ihmisryhmille, uskontokunnille, sukupuolille, eläimille, että on vaikea tietää, mikä tähän on johtanut vaikkakin siitä viis. 

On siis nuori henkilö, saksalainen syntyperältään, maansa jättänyt, ja koko teos on periaatteessa tämän henkilön monolgi. 

Naisen jalkovälissä touhuaa tohtori, jolle henkilö puhuu ja saattaa olla että Herr Doktor vastaa toisinaan jotain mutta hänelle ei anneta ääntä. Monologi siis ja aiheet liikkuvat Hitler-fantasiaunista, Mussoliiniin, juutalaisiin ja tämä henkilö, hyvinkin brutaalin tekojensa vuoksi on irtisanottu työstään ja hänen puheensa ihmisistä, seksistä, väkivallasta, väkivaltafantasioista, japanilaisista seksileluista,…on hirvittävää brutaalia banaalia absurdia melkein kaikessa kammottavuudessaan (niin ja kuitenkin luin ja kolmasosan kuuntelin ja se oli jotenkin vieläkin kamalampaa, ihan kuin korvissa ihan oikeasti olisin huullut tämän henkilön puheen ajatukset. Hirveää.)
Ja jos oikein ymmärsin, teosta ei alkuksi edes julkaistu Saksassa räjähdysherkkien aiheidensa vuoksi, mutta sittemmin päätös on peruutettu ja myös Saksassa, kirjailijan kotimaassa, synnyinmaassa ja siellä, missä nämä aiheet ovat esillä/tabuja/?  kirja on julkaistu. 

Jos joku harrastaa kirjapiirejä, tässä kirja, josta saattaisi riittää keskusteltavaa (tosin ei ehkä sovi kaikille, sillä sanoissa ei säästellä…)En siis sosittele tätä ilman discläimereitä siis kenellekään.