lukumaratoniin

Elena Ferrante: Napoli-sarja / Loistava ystäväni, Uuden nimen tarina, Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät, Kadonneen lapsen tarina. WSOY 

Jotain erityisen kiehtovaa näissä on, Napolissa, ajankuvassa, Italiassa, henkilögalleriassa, sen ihanuudessa, sen ärsyttävyydessä. Jos Waltari toteaa, ettei ihminen koskaan opi (miehet) niin ei opi nainenkaan. 

On siis Lenu ja Lila, kuin yhtä, ystävykset läpi vuosikymmenten, läpi tyttöyden naiseuden äitiyden uran vanhenemisen. Lenu tekee luokkanousu, ei vaivatonta, ei tietenkään ja Lilakin nousee luokassaan, liikkuu ja pakenee, taistelee. 

He rakastavat vihaavat pelkäävät raivoavat eli je elävät niin kuin napolilainen nainen elää ja siksi kai nämä kaikki neljä kirjaa ahmii, lukee vaikka välillä tuntuu, että vieläkö ja jankkaaustako jo ja eikö tämä lopu ja kun sarja sitten loppuu, viimeisen, neljännen kirjan viimeinen sivu on luettu, heitä jää ikävöimään. 

Pintatasolla Ferrante kertoo näiden kahden tytön elämäntarinat ja tematiikassaan nousee jo mainittujen tyttöyden ja naiseuden kulmakivet/kipukohdat, Napoli, Italian sisä- ja sosiaalipoliittiset liikkeet, Euroopan poliittiset muutokset. 

Näiden lisäksi kirjailija tuo lukijalle mm lähtökohtien, korttelin ja perinteiden vaikutuksen mm koulutukseen, eteenpäin pyrkimiseen, parisuhteen muodostumiseen, lasten saantiin, koulutukseen, näkymättömät raja-aidat, köyhyyden vaikutukset, politiikan, Italian jakautumisen, kaupunkien elinpiirien vaikutukset - paljon elämää siis, yksityistä ja yleistä ja siksi kai kirjat ovat supersuosittuja ja kestävät aikaa.

Elena Ferrante kuulema pitää yhtenä romaanina, joka on kuitenkin käytännön syistä julkaistu neljässä osassa. Ehkä niin, mukavampi nämä aika paksua pokkaria on erillisinä kirjoina lukea.