käänteestä toiseen!

Lina Wolff: Lihan aika. Otava. 2025. Suomentaja Sirkka-Liisa Sjöblom 

Olen lukenut aiemmin Wolffin (De polyglotta älskarna) Rakastajat, joka oli supermielenkiintoinen, vetävä ja lukemisessa kiinnipitäviä ja niin oli tämä Lihan aikakin. 

(En ole lukenut Wolffin Riivaus-teosta vielä ja keväällä tulee suomennoksena Ruumiit jotka hautasimme, jota kovasti odotan.)

Lähtökohta Wolffin teoksen lukemiselle Rakastajien jälkeen olivat korkealla. Odotin jotain sekopäistä (hyvällä tavalla kreisiä), tavallisuudesta tai varovaisuudesta poikkeavaa ja ennakoimatonta ja yllättävää ja ihan jokainen toive täyttyi, sillä jos jotain niin Wolff vie lukijaa kuin sitä kliseistä litran mittaa.

Juonessa riittää (käsittämättömiä) ennustamattomia käänteitä, koskaan ei osaa aavistaa, tietää mitä seuraavaksi tulee ja se mikä on hienoa, on Wolffin tekstin liukkaus, syvyys ja Wolffin taito taustoittaa käänteet, tehdä aluksi aika satunnaisesta tai juoneen liittymättömästä kohtauksesta pohjustus johonkin aivan uuteen yllättävään erilaiseen ja pidin tästä tosi tosi paljon, enemmän jopa kuin Rakastajista (ehkä, miksi taas arvottaa???) ja Wolff on ehdottomasti yksi suosikeista kun valitsen luettavaa.

Tämä siis ehdottomasti heille, jotka pitävät kirjassa päättömästi menosta ja tarinasta, joka yllättää ja jossa sekoittuu niin hengellisyys (nunnameininki) kuin absurdi netti-tosi TV-sarja, jossa nettiosallistujat saavat laittaa osallistujan tekojensa sovittamiseksi aikamoisiin tehtäviin ja piinaan.

Tässä teoksessa myö aika trendikäs (kotimaisessa kirjallisuudessa ainakin) lihan ja lihallisuuden teema.