Becksombergassa

sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus. 2016. Tammi. suomentanut Outi Menna. Alkuperäinen teos Beckomberga. Ode till min familj. 

Jo kirjan miljöö - mielisairaala (niitä ennen kutsuttiin näin) asettaa lukijan tietynlaiseen mielenmaisemaan. 

Henkilögalleria on oletettavasti kirjavampaa kuin noh, jossain toisenlaisessa maisemassa ja näin on. Jackien isä potee jatkuavaa halua kuolla, jatkuvaa halua poistua elävien maailmasta.

Potee alkoholismia.

Jackie ikään kuin kasvaa mielisairaalassa, niin paljon hän siellä aikaa viettää (osoitti isä Jackein läsnäololle huomiota tai ei).

Äiti on paljon pois, lopulta reissaa kameransa kanssa aina sinne, missä katastrofi on suurin.

Näistä lähtökohdista Jackie muokkaa elämäänsä, itseään yksin kasvattaa ja kirjailija Sara Stridsberg kirjoittaa tämä kirjan upeasti, tämän traagisen tarinan herkin sanankääntein (jolla on tosi pöhkö suomennettu nimi - miksi ei esim alkuperäinen Beckomberga, oodi perheelleni olisi voinut toimia - ollaanhan Beckombergan mielisairaalassa, kerrotaan perheen tarina, oh well. Ehkä oman käsikirjoituksen nimen pohdinta tässä pintautuu…).

Tarina kertoo hulluudesta, kuolemasta mutta myös rakkaudesta.

Sydän särkyi Jackien puolesta. Isän alkoholismi, jatkua omasta elämästä poistumisen kuvailu, äidin poissaolo. Yksin jääminen.

Raskas aiheisto vaatii rohkeutta ja taitoa ja Stridsbergillä on molempia. Stridsberg osaa kirjoittaa teemojen ympärille ilmaa ja tilaa, kauneuttakin. Ehkä tämäntyyppistä kirjaa ei olisikaan voinut kirjoittaa muutoin kuin näin - fragmentaarisesti ja lyyrisestikin.

Rakastin Stridsbergin Rakkauden Antarktis teosta (ja tässä teoksessa vihjaus ko teokseen, siihen uutiseen josta teoksen tapahtumat lähtevät avautumaan) eikä Stridsberg ei pettänyt nytkään.

Hieno teos, suositus kaikille heillekin joiden mielestä Rakkauden Antarktis on liian raaka.