truth or close to it, or not at all

Justin Torres: Blackouts. 

Olen lukenut aiemmin Justin Torresin We the Animals ja se oli minulle viiden tähden lukukokemus. Kertomus/tarina vyörytti kahden nuoren aivan liian aikaisin aikuisiksi ja vanhemmiksi joutuneen nuoren ja heidän perheensä, kolmen poikansa elämän Amerikassa. Elämä oli köyhää, epätasapainoista, vaikeaa ja lopulta, yhden pojista paljastuttua homoseksuaaliksi, poika passitetaan perheen suostumuksella laitokseen, "parantumaan sairaudestaan". 

Nyt; Blackoutissa, mahdollisesti juurikin tämä poika, ehkä, on Torresin tarinan Blackoutin, nene, joka matkaa sairaalassa/mentaali-instituutissa, tapaamansa Juan Gayn luokse The Palaceksi kutsuttiin taloon, jossa Juan viettää viimeisiä aikojaan. Mies on sairastunut aidsiin ja tämä neneksi kutsuttu paljon nuorempi mies jää Juanin seuraksi, kuolemaan asti, kyllä, ja Juan odottaa, että tämä minäkertoja kertoo Juanin kuoleman jälkeen oman tarinansa, tarinan oudosta kirjaprojektista, The Sex Variants, oudoista oudoin tutkimus, jossa tutkitaan naisia ja miehiä, etsitään vapaaehtoisista ihmisistä piirteet ja lopulta muodostetaan synteesi, mallivartalot, täydellisestä, jo ennaltatunnistettavasta Homosta ja Lesbosta ja tämä kaikki oli käsittämättömän absurdia ja teos on täynnä niin valokuvia, piirroksia, keskusteluja/pöytäkirjoja, joista on mustalla tussilla päälleviivvattu - blackouts - tekstiä sanoja rivejä. Kirjaprojektin myötä kerrotaan Juanin hoitovanhempien (pariskunta Gay) ja omien biologisten vanhempiensa tarina sekä tämä ja lisäksi, olkoonkin, ettei Juan suoranaisesti toivo, nenen kertoo Juanin oman tarinan. 

Tämä jos jokin on queer-kirjallisuutta enkä aloittaessani tienyt lainkaan, mihin ryhdyin ja jouduin lukemaan (sain lukea) kaksi kertaa, ennen kuin kaikki palaset kertomuksesta (mahdollisesti!) kolahtivat oikeisiin ymmärryksen kohtiin ja ymmärsin mitä luin ja hyvä, että luin, tankkasin, palasin tekstiin edestakaisin ja lopulta aloitin alusta uudelleen, sillä teksti palkitsi, olkoonkin, että helppoja tarinat eivät ole, ihmiskohtalot, absurdi tutkimus aineistoineen, Juanin tarina, nenen tarina ja oliko lopulta mikään "totta", oliko teos mahdollisesti autobiographical, kuten viimeisellä sivulla pohditaan, en tiedä.

 "… and asking whether it´s any good at all, trying to see contours where the image has been blurred, or the action underneath the redaction, and why not deal in biography or history or auto-anything, why not show the past as it was or the present as it is? (Juan once said, when it comes to ghosts, you can either pretend they don´t exist or you can listen.) and anyway, the one thing I can say for sure is that I never tried to tell the truth on anyone."