kylän katse

Marie Aubert: Enhän minä ole sellainen. 2005. Gummerus. Suomentaja Aino Ahonen 

Olen lukenut aiemmin Marie Aubertin esikoisromaanin Mikään ei voisi olla paremmin. Pidin siitä, se oli ns ihan kiva ja kun kaipasin "jotain vähän kevyempää" valitsin tämän Aubertin toisen suomennetun teoksen ja tämä oli useilta osin enemmän minua resonoiva.

Teos on pintatasoltaan helppo, sujuva ja varmasti monelle samaistuttava onhan temaattisesti käsitttelyssä perheen sisäiset jännitteet, mutta teos on paljon enemmän, muutakin.

Ollaan Norjassa, on toukokuu, perhe kokoontuu Linnean rippijuhlien viettoon.

On kuuma, kukin hikoilee juhlavalmisteluissa, vaatteissaan, tunteissaan, päätöksissään, epävarmuuksissaan ja jotenkin Aubert kuvaa erityisen tarkasti kaikki ne perhesuhteisiin lomittuvat jännitteet ja säröt, kaikki sen mitä ei sanota, mitä suunnitellaan, mitä paetaan, mitä kohti ei uskalla mennä mutta mistä ei puhuta, ei uskalleta puhua. Elämä näyttää yhdenlaiselta mutta ihojen alla tapahtuu toisenlainen todellisuus.

Lukijalle teoksen rakenne on helppo. Jokaisen henkilön näkökulma on oman otsikkonsa alla. Oman näkökulmansa saa niin juhlakalu teinitytön näkökulmallaan kuin isoisän näkökulma, Linnean isän näkökulma ja Hannen, Linnean tädin näkökulma.

Aikajana on viikonlopun mittainen, mutta tekstissä käydään läpi niin Nilsin, isoisän, elämänkaarta isänä ja aviomiehenä, Nilsin pojan päätös jättää perheensä sunnuntaina, juhlien jälkeen, lähteä rakastajattensa luo, Hannen paluu naisystävänsä kanssa kaupunkiin, kivuliaisiin koulumuistoihin, kyläläisten katseiden alle uudenlaisena, vielä itsellekin vieraassa leikkauksella hoikistetussa olomuodossa.

Teos on täynnä upeita välähdyksiä tunteista, kosketuspisteistä, niistä, jota heittävät tarinaa eteenpäin, suuntaan, joka pitää lukijan jännitteessä.

Hieno teos, jonka lukeminen oli ilo.