taas se kliseinen ”kokoaan suurempi”. 

Raija Siekkinen: Saari 

En ole vielä koskaan lukenut mitään Raija Siekkiseltä, joka olisi ollut keskikertaista puolivillaista väljähtynyttä saati kehnoa enkä lukenut nytkään. Löysin divarista Siekkisen pienoisromaaniksi nimetyn teoksen, tämän Saaren, ja ah miten hieno täyteläinen kaunis haikea alakuloinen tarkkanäköinen etäinen unenomainen hauras tämä teksti oli, tämä ihan kokonainen romaani oli. Rakastin tätä, ihan kaikkea tässä ja erityisen upeaa (luontokuvauksen lisäksi, jota on juuri sopivasti, ei liian vähän, ei liian paljon) vuodenaikaojevaihteluiden lisäksi ihmiset, henkilögalleria, jännitteet heidän välillään, toisistaan täysin erilaisten elämäntilanteiden asettamista niin aikaan kuin paikkaankin, tiukasti sidottuun kehykseen.Saaressa viettää aikaa nainen, joka tekee siellä kirjoittamisen työtään ja ja kutsuu paikalle myös miesystävänsä. Mies tulee. Vastentahtoisesti. Myrsky yllättää, saaresta ei pääse soutamaan mantereelle, ja mies jää naisen taloon haluttomasti, kuin vangiksi. Heitä tarkkailee salmen toiselta rannalta kaksi keskenkasvuista poikaa ja poikien täti, elämänlangan miltei jo kuluttanut nainen, luovuttaa - vastuustaan, elämästään ja vihdoin paikalle tulee poikien isä, tuo taloon uuden naisen, uuden järjestyksen. Rakastin, niin upea. Tästä kirjasta ei puuttunut mitään.

Tästä tekstisi alkaa. Voit klikata tästä ja alkaa kirjoittamaan. Dicta sunt explicabo nemo enim ipsam voluptatem quia voluptas sit aspernatur aut odit aut fugit sed quia consequuntur magni dolores eos qui ratione voluptatem sequi nesciunt neque porro quisquam est.

Eos qui ratione voluptatem sequi nesciunt neque porro quisquam est qui dolorem ipsum quia dolor sit amet consectetur adipisci velit sed quia non numquam eius modi tempora incidunt ut labore et dolore magnam aliquam quaerat voluptatem ut enim ad minima veniam.