”muistamisen tarkoitus on ymmärtää yksinkertaisetkin asiat ensimmäistä kertaa”

Petri Tamminen: Sinua sinua. 2025. Otava

Rakastan

Ja kyllä, todella rakastuin tähän kirjaan, tähän tekstiin, tähän teokseen. 

Rakastan. 

Viisaus, levollisuus, lause, 

rytmi ah, se rytmi 

ja terävyys, lakonisuus, kuivuus ja

 välit, ne välit. 

"Ja vaikka en saakaan tätä nyt sanoiksi niin tarkasti ja selvästi kuin toivoisin, huomaan että muistamisen tarkoitus on ymmärtää yksinkertaisetkin asiat ensimmäistä kertaa."

Kaikkia osapuolia kunnioittava rehellisyyteen pyrkivä teos rakkaudesta, rakkaudettomuudesta, tunteesta, tunteettomuudesta, kokemuksesta joka on ja joka muuttuu tavallisuudeksi, 

"Niin kuin jonkun vieraan ihmisen ei tarvitse olla kuin ihan hiukan erilainen, kun hän jo tuntuu aivan erilaiselta, saattaa läheinen tuntua tavalliselta, vaikka hän olisi ihmeellinen."

kokemuksesta, jota ei ole, mutta joka muuttaa - luulo muuttaa - kaiken muun toiseksi, värittää, vesittää.

"…pääsisin taas H:n luokse, johon olin niin rakastunut, että lähdin kerran elokuvista kesken pois, jotta voisin ajatella häntä ilman että elokuva koko ajan keskeyttää."

"Seisoimme siinä pitkään. Jotain sanoakseni sanoin lopulta sen saman kuin Liisalle kotona – että halusin tutkia mitä kaikkea sellaista ihminen muistaa jota ei tiedä muistavansa."

Niin kaunis teos - teksti! - ja kuvat, jotka laajentavat tekstin moniulotteiseksi. 

Valtava kiitollisuus siitä, että meillä on tämä kirja, että meillä on tämä kirjallisuus. 

"MINUSTA tuntuu että minä en rakasta sinua."
Niinkö hän sen sanoi?
Vai sittenkin vain: "Minä en rakasta sinua."
En muista.
Pidempi versio kuulostaa oudon pitkältä, lyhyempi ­töksähtävältä.
Siitä olen joka tapauksessa varma, että hän ei sanonut: "Minä en rakasta sinua enää."

Kiitos Petri Tamminen (ja Liisa!)