…epäselvyys. 

Amerikkalainen tyttö - ollaan 1969 vuodessa, Seudulla, jonne palataan myös Säihkenäyttämössä. 

Seudulle ajautunut tyttö, Eddie de Wire, kuolee /tapetaan /murhataan / sattuman kautta menehtyy, mitä lie, hukkuu, häviää Bule- järveen punaisessa sadetakissaan vuonna 1969. Tyttö on asunut Lasitalossa, sieltä heitetty pois (huono käytös, tottelemattomuus) ja on kaksi poikaa, melkein veljekset Bengt ja Björn. 

Nuori rakkaus. 

On Serkkumamma, talo lapsia täynnä, ja on myös Doris Flinckenber, löydetty lapsi ja paljon kuolemia, itsemurhia, katoamisia, niin, ennen kaikkea on kaksoset Rita ja Solveig ja veljensä Tom. Ja on ja on ja on… porukkaa ja epäselvät tapahtumat, jotka lukiessa eivät selkiinny (?) ja Fagerholm, fragmentaarisen ja toisteisen tekstin mestari, 

kuningatar, 

kirjoittaa ajassa edestakaisin menneeseen tulevaan tähän hetkeen painostavasti kevyesti mainiten jankaten toistaen aina vaan eri kulmasta eri ihmisen suulla jauhaa toistaa kertoo, 

omalla kielellään, keksityin sanoin, 

ja piirtää eteen, esiin tutuiksi, aivan vieraiksi jäävät Seudun ihmiset - ja kuitenkin- mitä heistä tiedetään, mitä totuutta he itsestään antavat ilmi, (Fagerholm antaa heistä ilmi)millaista totuutta he puhuvat turhauttaa kiinnostaa tylsistyttää. 

Onko mikään totta, todellista?

Ja niin - näiden kahden järkälekirjan jälkeen, melkein tuhannen sivun jälkeen- en tiedä mitä seudulla tapahtui, en tiedä mitä Seudulla noiden neljän vuosikymmenen aikana tapahtui.

En tiedä. (Muutakuin, että Fagerholm, ah Fagerholm. Mestari.)