huvipuistosta elämän karuselliin
Lorrie Moore: Who Will Run the Frog Hospital.
Upea upea upea!
Teoksen ensisivuilta tulee heti ensimmäisenä mieleen yksi tämän vuoden löydöistäni, yksi uusimmista lempikirjailijoistani Amy Bloom. Kuten Bloom, kuten Strout, kuten Monroe,
myös Moore on ah niin sujuvasanainen (kynäinen) (amerikkalainen kirjoitustyyliltään) ja jo nyt siis asettuu kärkikastiin ulkomaisissa kirjailijasuosikeissani.
Jo teoksen alkuasetelma, vanhempi aviovaimo (Berie) kertoo/muistelee Pariisissa (nykyaikatasossa) elämäänsä miehensä rinnalla (joka voisi mieluusti olla myös joku muu!), lapsuuttaan, nuoruuttaan, ystävyssuhteita, kesätyöpaikkoja. Lorrie Moore kirjoittaa nuoruudesta, sen katoamisesta, viattomuudesta ja sen menettämisestä. Käännekohdasta, joka muuttaa kaiken.
Päähenkilö Berie on kesällä 1972 viisitoistavuotias ja Beriellä ja parhaalla ystävällään Silsillä on kesätyöpaikka Storylandissa, lähellä Kanadan rajaa, New Yorkista pohjoiseen siis. Tyttöjen elämä on lippujenmyyntiä, tupakanpolttelua, juoruilua, hassuttelua kunnes (luonnollisesti) kaikki muuttuu, kun -Tuhkimo- Sils tarvitsee ystävänsä apua. Berie auttaa (ja millä tavoin!!!) ja tyttöjen elämä muuttuu. Lopullisesti.
Viattomuus ja sen menettäminen.
Elämän käännekohdat, muutokset, pysyvyys.
Täydellinen löytö! Ah Lorrie Moore! Upea !!!
Luin, että Lorrie Moore on tunnettu erityisesti novelleistaan ja sen voin hyvin tämän romaaninkin perusteella uskoa. Tämä nainen osaa kirjoittaa, ah miten hän osaakaan kirjoittaa! Viisaasti ja lämminhenkisesti (jotenkin sellaisella vanhanaikaisella hienolla arvokkaalla tavalla, korostamatta itseään tai pöyhkeilemällä). Lorrie Moore on yksinkertaisesti hyvä kirjoittaja, upea kirjailija ja aion lukea häntä paljon lisää, todennäköisimmin kaiken!