todellisuus tarua kamalampaa

Leena Lander: Käsky. 2003. WSOY

upea upea upea! 

Minulla on ollut valtavan kokoinen aukko kirjallisessa sivistyksessä! Vasta nyt luin Leena Landerin Käskyn (teos jo vuodelta 2003) enkä ole edes nähnyt teoksen pohjalta tehtyä elokuvaa

ja nyt ei elokuvaa tarvitse nähdäkään, niin elokuvamainen ja vaikuttava Käsky oli.

Käsky on yksi ravisuttavimmista kotimaisista kirjoista, jonka olen koskaan lukenut (vaikkakin niitä kyllä on aika monta!).

Ollaan merenrantakaupungissa, entisessä hermoparantolassa, jossa toimii kenttätuomioistuin. Jääkäri tuo kahdeksan kadoksissaolopäivän jälkeen punaisen naisvankinsa kenttätuomarin eteen ja punaviiniä litkiessään tämä kirjailijanakin tunnettu tuomari yrittää saada selville naisen rikokset, nimen, jota ei arkistotiedoista löydy, tapahtumat jotka ovat johtaneet mahdollisiin rikoksiin ja niihin tapahtumiin, jolloin nainen ja jääkäri olivat "kadoksissa".

Henkilögalleria on vaikuttava. On rohkeuden rajoja ravisutteleva Miina Malin, joka kannattelee harteillaan punaisen taistelijanaisen takkia harteillaan, on herkkä sotilas, on kirjailija, kirjailijan huikenteleva vaimo, kaikenlaisia paitaressukoita vanhempiensa armoilla, säälittä kuritettavat, kurittajat, on entisen tolstoilaisiin oppeihin nojaavan mielisairaalan potilas, äitinsä menettänyt poika.

Kaiken kaikkiaan, kuten arvata saattaa, tapahtumat sodan tiimoilla, tässä veljessodassa, näissä ihmiskohtaloissa, ovat hiuksianostattavat, raakoja, sydäntäsärkeviä, puhuttelevia.

Landerin ihmiskuvaus on voimakasta, muistijäljen jättävää, pelottavan rohkeaa. Teos juonensa ja tekstinsä osalta on monisyinen, monipuolinen sota/historiallista teosta laajempi, syvempi kuvaus ihmisyydestä.

Erityiskiitos teoksen jännittestä, joka oli kantava eikä edes rakenteeseen kehykseksi, katveiksi kirjoitetut eläin- ja metsätyskirjojen susisitaatit laahauta kerrontaa ja kamalinta (voimakkainta?) on jälkisanoissa kerrottu tieto

Upea upea upea!