pidin

Viime aikoina olen postannut niin monesta upeasta teoksesta (ja kohta postaan lisää, sillä postaukset eivät ole nyt lukutahdissa, joku tässä nyt mättää…). 

Mutta, jotta voi tunnistaa upean teoksen, pitää olla vertailuksi joitain muita?  Niitä, jotka eivät tule luetuksi kokonaan, niitä, jotka eivät kosketa?

Tässä kuvakooste niistä  jotka luin loppuun  (eli eivät huonoja olleet!!!) mutta jotka eivät eivät koskettaneet. 

Lukiessani haluan tunteita, kosketusta, ymmärrystä, ihmettelyä. Näissä neljässä teoksessa jokin etäisyyden verho jää minun ja teoksen väliin, välissämme on tahmea kangas. 

Tunnistan toki kirjalliset ansiot, kirjoittajan kyvyn luoda maailma, hahmot, juoni mutta silti… itselleni kai lukupäiväkirjaksi enemmänkin nämä. Tosi kivat, mutta en rakastunut.

Emmi-Liia Sjöholm: Kaskaat 

Emma Puikkonen: Lupaus

Rebecca Miller: The Private lives of Pippa Lee

Joyce Carol Oates: Breathe. A novel.