kun takana on enemmän kuin edessä 

Frode Grytten: Päivä jona Nils Vik kuoli. 2025. WSOY. Suomentanut Sanna Manninen 

Tänä päivänä tasan vuosi sitten istuin ensin lentokoneessa,

sitten junassa,

sitten spårassa,

sitten bussissa ja

sitten henkilöautossa ja

melkein kun oli jo yön hämy, asetuin isäni viereen, metallilaitaisen sängyn viereen asetuin seisomaan ja kumarruin isäni viereen ja silitin isäni vielä lämpimiä kasvoja, niiden jo teräviä kohoumia, aivan liian pitkäksi kasvaneita hiuksia ja silmiä ympäröiviä ojia.

Neljän päivän kuluttua, sunnuntaina 26.5.isäni kuoli.

Tämä hieno upea taidokas kirja Nils Vikistä, kertoo yhden jo vanhemman miehen viiimeisestä päivästä norjalaisella vuonolla. Tämän lohdullisen (hyväntuulisen(?)) kauniin kirjan kanssa kävin läpi isäni viimeiset päivät viime vuonna ja mietin, että niin kuin Nils Vik kulkee viimeisenä päivänä menneen elämänsä, ihmiset, vuonon ylittäneet

ehkä isänikin kävi läpi menneitä, muistojaan, heitä, jotka elivät mutta etenkin niitä, jotka olivat jo kuolleet, sillä tuossa isässä niitä, jo kuolleita, on jonoksi asti.