viime aikoina 

Viime aikoina kirjoittamiseen liittyvä, se metatyö kirjoittamiseen kaiketi, ja jopa kirjoittaminenkin on madaltanut mieltä. Tammikuussa sain viime vuonna Turun yliopiston Mestarikurssillakin työstämäni romaanikäsikirjoitukseni Ja yhtäkkiä “valmiiksi”, “kustantamokuntoon” ja siitä asti olen odottanut - pääsääntöisesti kauhulla - vastauksia lähettämiini viesteihin kustantamoille. Välttelen gmailia, en uskalla, en halua ja niin, kuitenkin, avaan sovelluksen, koska mieli ei jousta, ei irrota ajatuksesta, että kustantamo kirjoittaa, vastaa, kiinnostuu. 

Ei mitään. 

Ne muutamat vähäiset vastaukset ovat olleet joko geneerisiä “ei kiitos” taikka muutoin kuorrutettuja “ei kiitos” - viestejä. Suurin osa ei ole vastannut mitään ja nyt, kuukausien odottamisen jälkeen, mieli alkaa asettumaan kohtaan, jossa hoen itselleni, että “en kelpaa”, “en osaa”, “teksti on pääsääntöisesti turhaa paskaa, jota kukaan ei halua lukea”. 

ja niin kai se onkin

(vaikka joku milliosa vielä jaksaa luottaa - osaamiseen, kirjoittamiseen, tulevaisuuteen). 

mitä tässä voi siis tehdä??? 

odottaa??? 


hetket, kirjoitukset, kirjoittamisesta

 

Taas luen Eino Leinon runoja. ne kuuluvat keskikesääni, runouteeni, sen kirjoittamiseen ja lukemiseen. Tänään, runon ja suven juhlapäivänä, 6.7.2023 kirjoitan tähän Leinon, tämän minunkin kotikonnuilta kotoisin olevan, paltamolaisen, rakkaan runoilijan, kokoelmasta Runon juhlaa (1992, Karisto) runon kokoelmastaan Hiihtäjän virsiä (1900) runon ...

huomenna

20.05.2023

sunnuntaina novellini julkaistaan

Luo kotisivut ilmaiseksi!